DicePlayer on ainoa vaihtoehtoinen videotoistin tableteille ja puhelimille, joka tukee rautakiihdytystä Nvidian Tegra 2-grafiikkaprosessorilla. DicePlayerin avulla pyörivät näppärästi kaikki nekin formaatit mitä ei laite normaalisti pyörittäisi mm. HD-laatuiset High-profile pakatut MKV-tiedostot DTS-äänillä. Ohjelmasta on saatavilla ilmainen kolmen päivän testiversio ja täysversio maksaa n. 3,30€

//www.youtube.com/watch?v=i3_YSb2VSDc

Teimme Samsungin uusista 10.1- ja 8.9-tuumaisista tableteista jo aiemmin kattavan esikatselun, mutta laitteissa oli vielä keskeneräinen ohjelmisto. Palaamme nyt myyntiversion pariin tarkastelemaan, mitkä ominaisuudet päätyivät lopulliseen ohjelmistoon ja onko laitteeseen ilmennyt ongelmia tai jäänyt puutteita. HUOM! Ennen kuin jatkat, lue esikatseluartikkelimme tämän linkin takaa! Nojaamme vahvasti tuohon artikkeliin.

Myyntiversion ohjelmisto on lähes sama kuin esikatseluyksilössämme ja valitettavasti siitä puuttuvat Tab 8.9:stä löytyneet hallittava palomuuri ja AllShare DLNA-ohjelma. Jälkimmäinen on hieman kummallinen puute, sillä tämä oli yksi niistä ominaisuuksista, joita Samsungin edustajat meille hehkuttivat esim. MWC2011-messuilla. AllShare on kuitenkin tietojemme mukaan tulossa laitteeseen päivityksenä.

Ainoa suurempi ongelma, jonka testimme aikana huomasimme, on laitteen selaimessa oleva bugi, joka estää tämän pakottamisen työpöytätilaan, joten osa sivustoista aukesivat joko mobiiliversioina, tai kuten ruutu.fi, eivät tunnistaneet Flashia, vaikka tämä oli asennettuna Flash on kytkettävä erikseen päälle selaimen asetuksista sallimalla laajennukset, jonka jälkeen Flash toimi kuten pitää. (Kiitos Miksu vinkistä). Työpöytätilaan pakottaminen ei onnistunut edes kirjoittamalla osoitekenttään ”about:useragent” ja valitsemalla ”desktop”. Tämä on valitettava kauneusvirhe muutoin onnistuneessa selaimessa.  Vika on Samsungilla tiedossa ja tullaan korjaamaan ohjelmistopäivityksellä.

Onneksi hätä ei ole kovin suuri, sillä Android Marketista löytyy Dolphin for Pad -vaihtoehtoselain, joka ottaa Honeycombista kaiken irti ja käyttöliittymä on paljon ”tablettimaisempi” ja tukee Flashin lisäksi myös koko ruudun selaamista.

Kuten esikatselussamme mainitsimme, on Tabilla pieniä teknisiä ongelmia joidenkin mkv-videotiedostojen kanssa riippuen käytetystä äänikoodekista tai pakkausprofiilista. Ongelma on edelleen läsnä lopullisessa käyttöjärjestelmäversiossa. Tämäkin onneksi korjautuu Marketista löytyvällä DicePlayer:llä, joka on ensimmäinen vaihtoehtoinen soitto-ohjelma, joka tukee suoraan Tegra2-kiihdytystä. DicePlayerillä pyörivät nätisti myös ne videoklipit, joita vakiosoitin ei kyennyt toistamaan. Suosittelemme DicePlayeriä myös siksi, että tämä toimii komeasti ES File Explorer -tiedostonhallintaohjelman kanssa yhteen, jolloin videoiden suoratoisto, esimerkiksi jaetulta verkkolevyltä, onnistuu näppärästi.

Esikatselussamme moitteita saanut videoeditorin puute on valitettavasti edelleen läsnä, mutta Google Movie Studio on asennettavissa manuaalisesti tiedostonhallintaohjelmalla suoraan .apk-tiedostosta laitteeseen ja se toimii miellyttävän hyvin. Canonin SX20-kameralla kuvatut HD-pätkät, jotka siirsimme laitteeseen Samsungin lisävarusteena myymällä SD-kortinlukijalla, suostuivat myös aukeamaan kun .mov tiedostopäätteen vaihtoi .3gp:ksi. Valitettavasti suositun GoPro-videokameran tuottama HD-materiaali mp4-muodossa ei auennut Movie Studiolla, vaikka vakio videosoitin sen toistaakin moitteetta.  Tämä ei ole tosin laitteen rajoite, vaan ongelma lienee Movie Studiossa. Movie studion APK:n löydät XDA-Developersin sivuilta tämän linkin takaa (asentaminen ei vaadi root-oikeuksia, vaikka XDA:lla näin sanotaankin). Toivottavasti Samsung tuo tulevissa päivityksissä Galaxy S II:n videoeditorin myös Tabille.

Kuten mainitsimme jo esikatselussa, oli laitteen akkukesto erinomainen, mutta emme osanneet odottaa lyhyen testijaksomme aikana kuinka hyvä se on oikeassa käytössä. Laite kykeni helposti 20 tunnin toiminta-aikaan ilman suurempia yskimisiä normaalissa käytössä johon sisältyi videoiden katselua, kevyttä nettisurffaamista, Flash-sisällön selaamista, pelaamista ja musiikin suoratoistoa spotifystä.

Laitteen tulokset suosituimmissa nopeustesteissä olivat:

Vellamo: 989
Linpack Pro: 30.529 / 57.585
Quadrant 2208
Total Benchmark 3D: 5244
AnTuTu: 4646
Caffeine Mark: 7317

Valitettavasti ohjelmistossa olevat pienet bugit ja puutteet tiputtavat WOW! -efektin vain wow-efektiksi, mutta onneksi ohjelmistossa ei ole kuitenkaan alkuperäisen 7-tuumaisen Tabin kaltaista kompastuskiveä ja nykyisetkin tulevat toivottavasti korjatuksi Samsungin toimesta hyvinkin pian. Voimme vain toivoa tämän tapahtuvan ennen kuin laitteen myynti pääsee kunnolla alkamaan. Pikkuvirheet kuitenkin kalpenevat muun laadukkaan toteutuksen ja loistavan akunkeston varjossa.

Lisäkiitosta laite saa myös ohuudestaan joka saa näyttämään Motorola Xoomin sadan tonnin keijukaiselta, kuten yläpuolella olevasta kuvasta voi huomata.

Muutamista kauneuspilkuista huolimatta on Samsung Galaxy Tab 10.1 mielestämme edelleen paras puhdas Android-tabletti ,mitä rahalla saa, tabletin perusominaisuuksiin kuuluvan helppokäyttöisyyden, keveyden, akunkeston ja tehon yhdistelmän vuoksi. Toimituksemme odottaa tilaamiaan yksilöitä kuumeisesti ja toivomme, että Applen ja Samsungin viimeaikainen nokittelu loppuisi, jotta laitteita saisi pian hyllystä myös Suomessa.

Pidimme:

+ohuus
+keveys
+akunkesto
+näyttö
+hyvin tuotteistetut lisätarvikkeet
+kuvaeditori
+samsung Mini-apps

Emme pitäneet:

-osittain viimeistelemätön ohjelmisto
-ei (micro)SD-korttipaikkaa
-ei videoeditoria

Saimme testiimme Acerin 7” A100 ja 10.1” A500-laitteet, jotka tarjoavat Honeycombia huokeaan hintaan. Ovatko alkaen 329,90 € ja 399,90 € hintaiset laitteet unelmien budjettitabletit vai jäädäänkö Honebycombilla varustettua budjettiluokan voittajaa edelleen kaipaamaan?

Laitteiden sydämenä sykkii lähes tablet-standardiksi muodostunut NVIDIA Tegra 2-järjestelmäpiiri ja Android-versio A500:ssa on 3.1, kun taas A100 käyttää 3.2, johtuen pienemmästä resoluutiosta. Molemmissa laitteissa on mikroUSB, mikroHDMI, 3,5 mm kuulokeliitäntä, latausliitin ja Acerin epästandardi 40-pinninen liitin. Laitteiden sisäinen muisti on myös laajennettavissa mikroSD-kortin avulla. A500 lisää soppaan vielä täysikokoisen USB-liittimen, joten muistitikkujen ja peliohjainten käyttäminen onnistuu ilman lisäadaptereita.

Kaiuttimet on sijoitettu A500:ssa takakanteen ja A100:ssa yhteen reunaan yhdessä muun liitinpatteriston kanssa. Molemmista laitteista löytyy 5 Mpix LED-salamallinen kamera ja 2 Mpix etukamera.

Ainoat näppäimet laitteissa ovat latausvalona toimiva virtanäppäin ja äänenvoimakkuuden säätönäppäin. Acer on apinoinut kuitenkin laitteisiin iPadista tutun ruudunkääntökytkimen, joka on varsin mielenkiintoinen valinta, sillä Honeycombissa ominaisuus on helposti käytettävissä ilmoitusalueen kautta.

A100:aan on myös eksynyt Honeycomb-maailmassa outo näky, valaistu kapasitiivinen Koti-näppäin. Kyseinen näppäin oli ergonomisesti todella hölmössä paikassa varsinkin laitetta vaakatasossa käytettäessä, sillä siihen osui aivan liian usein vahingossa. Koska sama ominaisuus on kuitenkin kokoajan saatavilla Honeycombin alapalkista, on fyysinen näppäin käytännössä turha.

A500:

A100:

Acer Iconia Tab A500 käyttää paneelinaan 1280×800-resoluution LCD:tä, kun A100 taas luottaa 1024×600-resoluutioon, kiitos  Honeycomb 3.2:n. Kiitos pienemmän resoluutionsa on A100 selvästi “ahtaampi” ja elementtejä on vähemmän ruudulla, kuten ylläolevista kuvista voi huomata.

//www.youtube.com/watch?v=8iSP7hPYwQw

Näytöt ovat kuin yö ja päivä; siinä missä A500:n näyttö on kiitettävää tasoa ja katselukulmat hyvät,  on A100 parhaimmillaankin keskinkertainen. Näytön katselukulmat heikkenevät todella nopeasti alareunaan päin vaakatasossa käytettäessä. Mikä kummallisinta, näin ei käy kuitenkaan laitetta ”väärinpäin” käytettäessä, aivan kuin paneeli olisi asennettu ylösalaisin laitteeseen, kuten yllä olevasta videosta voi huomata. Samaa on havaittu muissakin tablet-laitteissa, mm. Toshiban ensimmäisen sukupolven Folio 100:ssa. A100:ssa on kuitenkin aavistuksen parempi kontrasti kuin A500:ssa, joka miellyttänee varsinkin valokuvia ja sarjakuvia harrastavia.

Acerin laitteiden ollessa kyseessä ei tule kovinkaan suurena yllätyksenä, että ohjelmistopuoli on hyvin hoidettu. Honeycombin vakio-ohjelmistojen lisäksi mukana tulevat Acer Sync -synkronointityökalu, Aupeo!-Nettiradio, Clear.fi -DLNA-palvelin- ja asiakasohjelmisto, Documents to Go -tekstinkäsittelyohjelmiston täysversio, Kobo ja Lumiread -ekirja-ohjemistot, Nemopalayer-mediatoistin, MusicA-biisintunnistusohjelma, Nvidia TegraZone, Gameloft-pelikauppa ja SocialJogger -Facebook- ja twitter-ohjelma. Näiden lisäksi A100:n mukana tulee HW Solitaire SE -pasianssi ja Acer Planner -ajanhallintasovellus.

A500 taas luottaa lisäohjelmina NFS Shift HD-, Hero of Sparta HD- ja Let’s Golf HD-peleihin, Hoto browser Galleria -sovellukseen ja Zinio eLehti-sovellukseen.

Kaikkien näiden lisäksi molemmista laitteista löytyy vielä eReading, Games, Multimedia ja Social-hubit jotka toimivat ryhmittelytyökaluina ohjelmia varten ja kaikkiin on mahdollista lisätä omia ohjelmia.

Mukana tulee myös muutama Honeycomb-widget; digitaalinen ja analoginen kello, My location, Sää, SosialJogger ja Nemoplayer.

Iso plussa A500:lle tippuu sulavuudesta; allekirjoittanut ei törmännyt minkäänlaisiin hidasteluihin testin aikana, ei edes Honeycombin Akilleen kantapäässä eli työpöytien vaakavierityksessä. Sama pätee myös A100:een mikä toisaalta ei tule yllätyksenä, sillä laitteessa on käytössä alhaisempi resoluutio.

A100:ssa on huomattavan paljon potentiaalia, mutta valitettavasti heikot katselukulmat yhdistettynä edellisen tablettisukupolven resoluutioon karsivat laitteen viehätystä reippaasti. Näistä puutteista huolimatta laite on hyvä vaihtoehto pienikokoista Tegra 2-tablettia etsivälle. Heikkojen katselukulmien vuoksi suosittelemme kuitenkin testaamaan laitteen sopivuuden omaan käyttöön kaupassa.

A500 tarjoaa erinomaisen hintalaatu-suhteen ja laitteessa olevat liitännät tekevät tästä kädenkäänteessä mukana kulkevan pelikonsolin tai mediasäilön. Laitteen näyttö saa meiltä kiitosta ja pesee vertailussa mennen tullen 200 € kalliimman Motorola Xoomin.

A500:n ~70 € lisäsijoitus A100:n ostoa miettivälle on suositeltava, ellet välttämättä tarvitse juuri 7” laitetta.

Suurin nipotuksen aihe molemmista laitteista tulee pakollisesta Acerin käyttäjärekisteröinnistä, joka häiriköi 7 päivän välein ellei sitä suorita loppuun.

Alla vielä videoesimerkit laitteista:

A100

//www.youtube.com/watch?v=ruLakt4aO-U

A500

//www.youtube.com/watch?v=iDb7GPdaRL8

Saimme pikaiseen testiimme Asuksen Eee Pad Sliderin, jonka kanssa vietimme jo laatuhetken Expert Expossa pari viikkoa sitten. Laite on sisuskaluiltaan ja softaltaan sama kuin Asus Eee Pad Transformer. Suosittelemme lukemaan tämän artikkelin pohjalle, sillä emme käy läpi softapuolta uudelleen.

Asus Eee Pad Slider on suunniteltu ihmisille, jotka haluavat tabletin jossa on näppäimistö aina mukana, mutta eivät Transformerin miniläppärimäisyyttä tai lisäakun ja näppäimistön yhdistelmän tuomaa lisäpainoa. Vaikka Slider painaakin yllättävän paljon, on se  960g painollaan silti vähemmän kuin telakkaan kytketyn Transformerin 1,3 kg. Transformer tosin tarjoaa telakassa noin kahdeksan tunnin lisäakun, jota ei sliderissä ole.

Laitteen kaikki liitännät ovat fiksusti näppäimistöosassa, oikealla reunalla on täysikokoinen USB-liitäntä ja 3,5 mm äänilähtö, vasemmassa reunassa ovat microSD-paikka, reset-nappi, sisäänrakennettu mikrofoni, äänenvoimakkuudensäätimet ja virtanäppäin. Laitteen kaiuttimet on piilotettu näppäimistön etureunan ritilän taakse ja teoriassa ottavat hieman kaikupintaa laitetta pöydällä käytettäessä, käytännössä ero oli mitätön. Takareunasta löytyvät liitännät, joita ei tarvitse yleensä säätää edestakaisin, eli Asuksen epästandardi latausliitin ja HDMI-liitin ulkoiseen näyttöön liittämiseksi.

Näytön yläreunasta löytyy 1,2 Mpix etukamera ja näppäimistöosan pohjasta 5 Mpix pääkamera.

//www.youtube.com/watch?v=jLiklzPjxgU

Kuten Expert Expo tiivistelmässämme jo totesimme, on Slider suljettuna hieman ohuempi kuin Transformer telakan kanssa. Näppäimistö on aavistuksen pienempi ja samalla menettää funktionäppäinrivistönsä. Näppäintuntuma on hyvä, mutta aavistuksen huonompi kuin Transformerissa.

Saranointi on niin hyvä kuin sen tässä kokoluokassa odottaakin olevan. Avattaessa vastus yllättänee ensimmäisillä kerroilla, kunnes oikea tapa avata näyttö telakastaan on hanskassa. Näyttö on onneksi jousisaranoitu joten avaamisen jälkeen näyttö aukeaa pystyasentoon vaatimatta miltei yhtään voimaa. Jousi myös antaa sopivasti vastusta suljettaessa, näyttö ei sulkeudu siis ainakaan vahingossa.

Valitettavasti ainakin laitteen valkoisessa mallissa käytetty valkoinen muovi antaa Transformeriin verrattuna halvan vaikutelman, sillä valkoisten osien muovi myös tuntuu huomattavasti halvemmalta kuin laitteen muu viimeistely. Ruskeassa mallissa käytetty muovi on taas samaa kuin Transformerissakin, joten laite tuntuu myös laadukkaammalta.

Kaiken kaikkiaan Slider on hyvinkin onnistunut paketti Asukselta ja täydentää tablettilaitteiden palettiin uudentyyppisen laitteen, joka soveltuu niiden käyttöön, jotka tarvitsevat näppäimistöä, mutta haluavat pitää laitteen painon ja koon minimissään.

Alla vielä videomme, jonka otimme laitteesta Expert Expossa.

//www.youtube.com/watch?v=BYpWAQX0EVk

Asus on julkaissut ICS:n vanavedessä oman kiusoitteluvideonsa Transformer 2 -tabletistaan. Laiteen design näyttää videosta päätellen olevan hyvinkin lähellä UX-sarjan kannettavia, jonka näemme vain plussana. Videosta voi myös huomata, että USB-liitäntä löytyy edelleen suoraan laitteesta.

//www.youtube.com/watch?v=Dp6MZupUq78

Asus onnistui yllättämään Googlen ja Samsungin julkistusten vanavedessä monet julkaisemalla Transformer 2 -tablettinsa AsiaD-tapahtumassa Hongkongissa. Kyseessä on toinen neliytimistä NVIDIA Tegra 3-järjestelmäpiiriä käyttävä laite, sillä ZTE ehti jo julkaisemaan oman tablettinsa Kiinassa samalla alustalla.

Asuksen Jonney Shih esitteli “supersalaisuutena” salkustaan kaivamansa uuden version suositusta netbookin ja tabletin yhdistelmästä, jossa päähuomio kiinnittyy luonnollisesti näppäimistön ohella sen tehokkaaseen järjestelmäpiiriin, NVIDIA Tegra 3:een. Noin viisinkertaista suorituskykyä edelliseen sukupolveen verrattuna lupaileva Tegra 3 sisältää neljä ARM Cortex-A9 -ydintä sekä viidennen, yksinkertaisempia tehtäviä suorittavan lisäytimen. Grafiikkaa on pyörittämässä virrankulutukseltaan alhainen, 12-ytiminen GeForce ULP -grafiikkasuoritin, joka on noin kolme kertaa Tegra 2:ta suorituskykyisempi ja tuo myös lisää silmäkarkkia uusien ominaisuuksiensa myötä.

Transformer Prime on kääritty Asuksen vastikään julkaistun Zenbook-ultrabookin tyyliseen pakettiin ja laite on paksuudeltaan vain 8,3 mm ja se sisältää 10-tuumaisen näytön lisäksi jo edellisessä mallissa tutuiksi tulleet mini-HDMI-liittimen, SD-kortinlukijan, kaksi USB-porttia sekä mukavan 14,5 tunnin akunkeston. Android 4.0 -päivitystä Shih lupailee jo ennen vuoden loppua.

Laitteen “virallinen” julkistus tapahtuu vasta marraskuun 9. päivä, joten Shih jätti hieman myös arvailujen varaan. Muun muassa sen, onko laitteen paksuus ja akunkesto ilmoitettu näppäimistötelakan kanssa vai ilman. Ennakkokuvissa laite on todella ohut. Jäämme odottelemaan lisätietoa, mutta varmaa on, että Android-tabletin pelikäyttö saa jälkeen kerran uuden ulottuvuuden.

Lähde: http://allthingsd.com/20111019/jonney-shih-asiad/

Madfinger Gamesin Shadowgun rynnisti Android Markettiin torstaina tuoden mukanaan aimo annoksen Gears of War -tyylistä räiskintää. Kolmannesta persoonasta kuvattu peli on komein, mitä Android-laitteilla on nähty. Nvidia on ollut mukana Shadowgunin optimoinnissa ja tämä näkyy. Peli sisältää hi-res tekstuurit, antialiasoinnit, värivalot ja muut palat nykykonsoleiden herkuista. Peli pyörii tablettilaitteiden natiivilla 720p-tarkkuudella ja onkin ensimmäinen, josta voidaan rehellisesti puhua ”konsolitasoisena”.  Mutta miten on pelin sisällön laita?

Pelin juoni on perushuttua; pelaajan roolina on John Slade-niminen palkkiometsästäjä, jolle on uskottu tehtäväksi pakoreissulle lähteneen Tohtori Simmonsin palauttaminen homman tilanneen Toltech korporaation hoiviin. Homma, mikä kuulostaa palkkionmetsästäjän mielestä lähinnä puistokävelyltä, ei menekkään aivan kuten Strömsöössä. Lähtömetreillä Sladen alusta tervehtivät yhdinohjukset, jotka pakottavat miehen tekemään pakkolaskun. Kuten lajityypille on olennaista, saa Slade huomata tarinan edetessä, että Toltech ei ole kertonut aivan koko totuutta.

Pelin asetarjonta on perinteistä tuliluikkua perusaseena toimivasta rynnäkkökivääristä sinkoon asti. Aseet ovat kaiken lisäksi hieman tylsiä ja tehottomia. Esimerkiksi vahvempien vihollisten (pl. pomovastukset) niittäminen on helpompaa rynkyllä kuin kranaatilla tai raketinheittimellä. Allekirjoittaneen lempiase haulikko on vesitetty myös aivan totaalisesti. Huomasinkin pelaavani peliä käytännössä vain rynkkyä käyttäen.

Onneksi kontrollit ovat toimivat ja fiksusti suunnitellut. Ruutu on jaettu keskeltä kahtia ja koskettamalla mihin tahansa (pl. kontrollipainikkeet) voi liikkua tai katsoa ympärilleen. Tämä on hyvä, sillä näin toiminnantäyteisessä pelissä sormi lipsuu helposti paikasta toiseen ja kiinteä virtuaalitatti olisi aiheuttanut nopeasti v-käyrän nousua turhien kuolemien takia.

Slade on myös sen verran fiksu, että osaa automaattisesti suojautua kun suojapaikan lähellä. Tämä vähentää turhaa reaktiotestaamista ja antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen.

Taistelua jaksoitetaan satunnaisilla pomotaisteluilla, joita ei onneksi ole kovinkaan paljoa. Pomotaistelut tuovat silti mukavaa vaihtelua tylsän samankaltaisiin perusvihollisiin, jotka alkavat toistaa itseään hyvinkin nopeasti. Taistelua tauotetaan myös hakkeroinnilla; se on käytännössä muistipeli, jossa näytetään sekvenssi, joka pitää toistaa perässä. Liian monta kertaa yrittämällä pamahtaa ilmoille hälytys, joka tuo paikalle lisää tekemistä niittokoneelle.

Peli onneksi on suunniteltu mobiilipelattavaksi ja automaattisesti tilanteen tallentavia checkpointteja tulee riittävän usein. Tämä mahdollistaa pelaamisen myös pienissä pätkissä. Pelin kestoksi luvataan viisi tuntia ja oma läpipeluukertamme kesti hieman pidempään.  Se on ihan kiitettävä kesto 3,99 € maksavalle pelille.

Pelattavaa on kuitenkin tulossa lisää, sillä Madfinger Games on ilmoittanut lisäävänsä peliin päivityksenä moninpelin. Huomattava on myös, että Shadowgun tukee tulevaa Tegra 3 -alustaa ja näyttänee tällä vieläkin paremmalta kuin tämänhetken huippua edustavilla alustoilla.

Valitettavasti peli on vasta saatavilla Tegra 2- ja 3 -laitteille, mutta versio muillekin laitteille rajoitetuimmilla ominaisuuksilla on tulossa myöhemmin.

//www.youtube.com/watch?v=bMraMoQsQCc

Monet GTA III:n Android Marketista ladanneet ovat säikähtäneet pelin askeettista ulkoasua ja Playstation-versiosta löytyvien graafisten jippojen puuttumista. XDA-Developersin käyttäjä infazz on onnistunut pienellä pelin GTA3.set -tiedoston heksaeditoinnilla kytkemään puuttuvat ominaisuudet käyttöön. Tiedosto pitää vain kopioida alkuperäisen tilalle, jonka jälkeen peli näyttää heti huomattavasti enemmän alkuperäisen version kaltaiselta. Huomattava toki on, että tätä suositellaan vain Tegra 2/3 -tableteille ja tehokkaan grafiikkaprosessorin omaaville tehopuhelimille. Tiedosto ja ohjeet löytyvät lähdelinkin takaa.

Sony Tablet S ja P ovat Sonyn näkemys Android-tableteihin. Toimitus sai käsiinsä 9,4″ lippulaivan, Sony S1 -tabletin, testattavaksi. Tegra 2 -pohjainen tablet erottu muusta massasta lähinnä muotoilullaan ja Playstation -sertifioinnillaan.

Alkutuntuma

Pakkauksesta irtoaa tyylikkäästi muotoiltu 9,4″ kokoinen laite, joka heti ensi hetkestä alkaen on täydellisesti käteen sopiva ja muotoilu tuo mieleen lähinnä sanomalehden. Tabletin lisäksi myyntipakkauksesta löytyy vain laturi ja käsihihna, muttei MikroUSB-kaapelia. Käyttöönotto on yksinkertaista Androidia: Google-tunnuksen ja Wi-Fi-kirjautumisen jälkeen laite on käytettävissä noin 10 minuutin kuluessa.

Testilaitteen ohjelmistoja ei oltu vielä lokalisoitu suomen kielelle, mutta lokalisoinnin pitäisi olla saatavilla joskus kesän jälkeen. Taktiset tekniset mitat laitteelle ovat seuraavat: 1 GHz Tegra 2 -järjestelmäpiiri, 1 Gt keskusmuistia, 16 (tai 32) Gt tallennustilaa, 9,4″ paneeli 10 kosketuspisteen tunnistuksella, 5 Mpix kamera takana ja VGA-tasoinen kamera etupaneelissa, MikroUSB-liitin, joka toimii myös USB-hostina, täysikokoinen SD-korttipaikka, 5000 mAh akku, langattomista liitännöistä löytyvät Wi-Fi (b/g/n), Bluetooth 2.1 + EDR ja bonuksena infrapunaliitin. Testilaitteen käyttöjärjestelmänä oli Honeycomb versiota 3.2.1 ja ICS on luvassa joskus kevään aikana.

Tuntumaltaan S on kädessä tasapainoinen ja noin 600 gramman painollaan varsin siedettävä. Tabletia voi helposti pitää kädessään kuten kirjaa, sillä paksummasta reunasta saa tukevan otteen ja näytön sivuilla on tarpeeksi tilaa sormille. Käden vaihto onnistuu – käden käänteessä – tabletia kääntämällä. Laite toimii myös pöydällä tavanomaista läpyskää paremmin, sillä lievästi korotettua näyttöä on helppo katsoa.

Laitteisto

Näyttö on tabletin parasta antia. Hieman alle 10″ koollaan ja 1280×800 tarkkuudella PPI on hieman suurempi kuin muissa vastaavan tason tableteissa ja fyysinen koko itseasiassa on miellyttävämpi. Näytön laatu, saturaatio ja mustan syvyys ovat kaikki hyviä. Myös katselukulmat ovat mainiot. Pinnoite ei ole Gorilla Glassia tai vastaavaa ja testilaitteemme olikin jo ehtinyt kerätä pieniä käytön jälkiä. Toinen vähäisempi ongelma on se, että pinnoite tuntuu suorastaan imevän sormenjälkiä ja näytön puhtaana pitäminen on hankalaa.

Liitäntöinä on normaalit 3,5 mm liitin ja luukun alta löytyy miniUSB -liitin ja positiivisena yllätyksenä myös täysikokoinen SD-korttipaikka. USB-liitin on myös myös USB-hub, joten tabletin jatkeeksi saa lisättyä koko joukon USB-oheislaitteita. Esimerkiksi useampia ulkoisia USB-laitteita jakajan perässä. Myös peliohjaimet toimivat internetin perusteella, mistä on varmasti iloa Playstation-laitteen kanssa. Valitettavasti laitteen mukana ei tule itse miniUSB-kaapelia.

SD-korttipaikka käy hyvin kuvien katseluun kesken kuvausreissun, mikä varmaan on Sonyn konttorilla liikkunut suunnittelijoiden mielessä. Lisätilalle olisi käyttöä etenkin 16 Gt;n versiolla, sillä se on osioitu melko jännästi. Tallennustilaa käyttäjän tiedostoille on n. 9 Gt, sillä järjestelmälle on varattu 2 Gt ja sovelluksille 4 Gt. SD-korttipaikka myöskään ei toimi samoin kuin tyypillisesti, sillä sen tuomaa tilaa ei lisätä järjestelmän käytettäväksi, vaan median tuomiseksi kortilta laitteeseen on oma sovelluksensa. Kortin sisältöä voi kuitenkin normaalisti käsitellä Play Storesta saatavilla tiedostonhallintasovelluksilla.

Virtaliitin on laitteen edessä etukulmassa, jossa se ei haittaa juurikaan laitteen käyttöä vaakatasossa. Pystyssä oikeakätisenä liitin jäisi vasempaan yläkulmaan, vasenkätisenä taas oikeaan alakulmaan. Virtaliitin on myös valitettavasti epästandardi. Kaiuttimet on sijoiteltu siten, että ne ovat laitetta vaakatasossa pidettäessä käsien edessä, mikä onkin yllättäen toimiva ratkaisu. Virtapainike ja äänenvoimakkuuden säätö ovat vaakatasosta nähden oikeassa yläkulmassa, mikä on myös varsin luonnollinen sijoittelu. Virtapainikkeen vieressä on vihreä huomio-LED, joka on sen verran tehokas, että se herättäisi kuolleetkin.

Sovellukset

Sony on muokannut Honeycombia jonkin verran omanlaisekseen ja hyvässä mielessä niin; työpöydälle on lisätty pikavalikko, josta pääsee nopeasti käsiksi Google-haun lisäksi sähköpostiin, kaukosäätimeen, selaimeen ja Sonyn omaan sosiaalisen median hubiin. Lisäksi ylävalikosta aukeaa Sonyn Favorites-sivu, jolle saa kerättyä kohteita Social Feed Readerista, peleistä, selaimen kirjanmerkeistä, Readerista, galleriasta ja musiikkiohjelmasta. Se on vielä hieman rajoittunut, mutta ei lainkaan hassumpi.

 

Sony tarjoaa suppeahkon valikoiman sovelluksia; Googlen perussovellukset (Kamera(t), Galleria, Video- ja Musiikkisoitin, Sähköposti, Selain, Kello ja Kalenteri) löytyvät ja lisäksi on joukko Sonyn sovelluksia: DLNA-soitin, Social Feed Reader, Sony Reader, Wi-Fi Checker ja Playstation-peleistä Crash Bandicoot ja Pinball Heroes.

Sony on kehittänyt oman vaaleataustaisen, yksinkertaisen särmikkään, teemansa, joka osoittautuu toimivaksi kaikissa perussovelluksissa, kuten Sähköpostissa, Kalenterissa ja ja Osoitekirjassa. Lisäksi sovellusvalikkoa on viritelty tavallista Honeycombia liukkaammaksi ja siihen on lisätty muokattu näkymä, jossa sovelluksia voidaan vedettävillä erottimilla kevyesti kategorisoida eri käytölle.

Social Feed Reader on yksinkertainen aggregaattori Twitterille ja Facebookille, jolla saa kerättyä haluamansa syötteet yhdelle näkymälle. Sovelluksen kautta onnistuvat perustykkäämiset, (re)tweetit, kommentointi ja vastaavat. Sosiaalisen median hirmut käyttävät varmaan mieluummin muita sovelluksia, mutta selaamiseen se on ihan kelvollinen. Valitettavasti sovellus toimii vain vaakatasossa ja teema on turhankin väljä, eikä ruudulle mahdu hirveästi tavaraa kerralla. Lisäksi sain sen videota toistaessa virhetilaan, jossa videota ei voinut enää keskeyttää.

 

Reader on Sony Readeriin sovellusvastine Android-tableteille. Se on myös hieman vaatimaton, mutta toimiva lukija ja tukee PDF- ja epub-tiedostoja sekä Adoben DRM-virityksiä. Sovellus skannailee laitteesta löytyvät e-kirjat kirjastoonsa, muttei sisällä mitään kauppaintegraatiota, kuten Kindle tai Kobobooks.

Testin aikana sain joitakin sovelluksia kaatumaan aivan spontaanisti. Selain meni nurin useampaankin otteeseen, kertaalleen kaataen koko tabletin. Myös Springpad, jolla tähän tekstiin kerättiin muistiinpanoja, onnistui kaatamaan itsensä useammin kuin kerran.

SelectApp:n kautta sai joistakin ohjelmista ilmaisia Sonyn yksinoikeudellisia sovelluksia testattavaksi määräajaksi ja esimerkiksi WildTangentin web-kaupasta saa varten jonkin verran krediittejä. Pelikauppakin oli sinänsä jännä myös, että sieltä saattoi vuokrata pelejä määräajaksi ja pelit sai omikseen, kun oli maksanut pelin hinnan verran krediittejä. Gameloft tarjoaa Sony S -tabletille joitakin testipelejä ilmaiseksi.

Sonyn kaukosäädin on toimiva ja sen sai toimiaan Sonyn television kanssa vain muutamalla klikkauksella. Play Storesta  löytyy myös tuoreempi media Sony Media Remote. Mukana tulevat Googlen sovellusten lisäksi Zinio, Ustream, Foursquare ja Evernote -sovelluksiin. Foursquaresta esimerkiksi oli Sony -spesifinen tablet-versio, mutta muuten sovellukset näyttivät vain olevan linkkejä Play Storeen.

DLNA-asiakasohjelma oli varsin hyvin toimiva kapistus. Codec-tukea ei ehditty sen tarkemmin testailla, mutta Windowsista löytyvää Wildlife in HD -videon toistaminen ei ainakaan onnistunut.

Playstation-sertifiointi tuo joukon pelejä pelattavaksi, joista ehdittiin testata mukana tullut Crash Bandicoot. Peleissä Playstation-ohjaimen kontrollit ilmaantuvat näytölle, eikä niiden kanssa pelaaminen ole erityisen mukavaa pidemmän päälle, mutta tämä lienee pitkälti myös tottumiskysymys. Internetin perusteella laitteeseen pelejä voi pelata myös USB-väylään liitettävällä tattiohjaimella, mikä varmaan nostaa värkin arvoa pelikäytössä melkoisesti.

Suorituskyky

Suorituskyky on samalla tasolla muiden Tegra 2 -laitteiden kanssa ja Quadrant antoi tuloksia 1600 ja 1800 pisteen väliltä ja Vellamo-testissä päästiin niukasti Galaxy Tab 10.1:n ohi. Videot ja pelit pyörivät ongelmitta. Siksi onkin käsittämätöntä, että jotkut sovellukset ja etenkin selain saavat näytön nykimään kohtuuttomasti. Esimerkiksi kääntäminen vaakatasosta pystytasoon on välillä surullista katsottavaa, kuten myös skaalaus nipistämällä. Ilmeisesti sovelluksissa ja selaimessa on jotain omia virityksiä, mahdollisesti Flashin kanssa, sillä Dolphin HD ei nykinyt samoilla sivuilla kuin oletusselain. Tämä nykiminen tekee käyttökokemuksesta jossain määrin ristiriitaisen. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että Sonyn oma Select App -sovelluskauppa on yksi pahimmista hidastelijoista. Toivottavasti jokin tuleva ohjelmistopäivitys poistaa ongelmat.

Akkukesto ei varsinaisesti vakuuttanut. Kovemmalla yhtäjaksoisella paahtamisella (peliä, videota, surffaamista) päästiin neljään viiteen tuntiin. Kevyemmässä käytössä kaikki synkronoinninit päällä selvittiin kevyesti vuorokausi. Sony lupailee sekakäytöllä kestoksi kahdeksaa tuntia.

Kamera on 5 Mpix kameraksi melkoisen standardi laite, joka ei hirveästi suorituskyvyllään loista. Kuvanlaatu on enintään kelvollista, mutta eipä tablet varsinaisesti ole valokuvausta varten millään tavoin järkevä laite. Hyvässä valaistuksessa kuvat ovat nättejä ja teräviä, mutta suurimman osan aikaa kuvista saa lähinnä valjuja ja osittain ylivalottuneita.

 

Videokuvaa syntyy HD-tarkkuudella ja jälki on varsin ok tasoista. Suurin ongelma on hidas automaattitarkennus ja jo ihan tavallinen panorointi aiheuttaa sille ongelmia.

//www.youtube.com/watch?v=n4fjfo2jN0s

//www.youtube.com/watch?v=82pSIYplI2c

Yhteenveto

Sony Tablet S on mielenkiintoinen, mutta ristiriitainen laite. Pidin siitä paljon etenkin erinomaisen muotoilun ja käyttötuntuman takia. Vaikkei laite enää nykymittapuun mukaan varsinainen tykki olekaan, on sen käyttö suurimmaksi osaksi jouheaa. Satunnaista ärsytystä aiheuttava näytön hyytyminen etenkin joillakin www-sivuilla sen sijaan on hyvin ärsyttävää. Mukana tuleva ohjelmistovalikoima on vaatimaton, sillä monet voisivat kaivata esimerkiksi Office-dokumenttien käsittelyyn edes jonkinlaista sovellusta. Toisaalta Sonyn muokkaukset Androidiin ovat onnistuneita. Laite kärsii myös pienistä ohjelmisto-ongelmista. Esimerkiksi Wi-Fi-yhteys katkeaa näytön sammuessa siitä huolimatta, mitä käyttiksen asetuksissa on määriteltynä.

Ongelmakohdista huolimatta laite on varsin miellyttävä käyttää. Jos mukaan haluaa kakkosnäytön kameran kuvien katseluun tai luku- ja pelilaitteen, värkki on varsin mainio. Etenkin muotoilultaan S on ylivoimainen kaikkiin muihin nähden. En uskalla suositella tätä laitetta aivan varauksetta, mutta jos pienet ärsyttävät ohjelmistobugit korjataan (ja lokalisointia kaipaavat sellaisen joskus saavat), olisi tämä minun ostoslistallani Tegra 2 -laitteiden kärjessä, eikä vähiten muotoilun takia – viimeistään sitten, kun ICS-päivitys saadaan sisään ja päästään Honeycombin ominaisuuksista eroon.

Saimme pienen etumatkan tulevaan Galaxy Tab -kaksikkoon ja pohdimme onko todellinen mediatabletti tullut vihdoin keskuuteemme ja mitä Samsung on keksinyt tablettien alkupamauksen jälkeen.

Laitteet jotka saapuivat toimitukseemme ovat protomalleja ja eivät sisällä vielä lopullista käyttöjärjestelmää, mutta päätimme kuitenkin käydä läpi laitteet siitä huolimatta juurta jaksaen. Tulemme tekemään vielä erillisen arvostelun kunhan saamme julkaisupainoksen käsiimme lähiaikoina.

Molemmat laitteet ovat shokeeraavia; varsinkin ensikosketus 10.1:iin on wow-efektin aiheuttava. Laitteen ohuus, keveys, jämäkkyys ja laadukas näyttö saavat aikaan fiiliksen, että käsissä on enemmänkin uusimman Star Trek-elokuvan lavaste. Molemmat laitteet ovat vain 8.6 mm paksuja, mutta siitä huolimatta niistä löytyy täysikokoinen 3,5 mm kuulokeliitäntä. Laitteet ovat teknisesti identtisiä ja erot ovat lähinnä kosmeettisia: kaiuttimet sijaitsevat 10.1:ssä reunoissa ja 8.9:ssä alareunassa latausliittimen molemmin puolin. Kiitos näytön pienemmän tuumakoon, on 8.9:ssä myös enemmän pikseleitä neliötuuman alueella, tarkempi kuva siis. Muutoin laitteista löytyvät yläreunasta virtapainike ja äänenvoimakkuudensäädin ja alareunasta PDMI-liitin. Takakannesta löytyvät 3 Mpix kamera, joka kuitenkin tukee kuvaamista 720p HD-laadulla, ja LED-salama. Näytön yläpuolelta löytyy näiden lisäksi 2 Mpix etukamera videoneuvottelukäyttöön. Koska laitteet ovat teknisesti käytännössä identtisiä, jatkamme tästä eteenpäin 10.1:n seurassa.

Laitteista on olemassa kaksi värivaihtoehtoa, musta ja valkoinen. Se ei kuitenkaan vaikuta kuin takakannen väriin ja materiaaliin, näytön reunus on joka tapauksessa musta. Valkoinen on kiiltäväpintainen ja mustassa on kumipinnoite, joka miellyttänee varsinkin allekirjoittaneen kaltaisia rähmäkäpäliä paremman otteen ansiosta. Tab 10.1 painaa 565 g ja Tab 8.9 470 g, joten molemmat laitteet ovat todella kevyitä varsinkin kilpailijoihin verrattuna, 10.1 on melkein 200 grammaa kevyempi kuin Motorola Xoom. Laitteet ovat myös hyvin tasapainossa ja Xoomin kaltaista epämiellyttävää alapainoisuutta ei ole havaittavissa. Lisäksi Tabien keveys oli uskomaton ilo esim. Tegra 2-pelejä pitkään pelattaessa, koska kädet eivät huutaneet hoosiannaa.

Ohuudella on kuitenkin hintansa, sillä laitteissa ei PDMI- ja kuulokeliittimien lisäksi ole muita portteja. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä Samsung tuo markkinoille samalla PDMI-HDMI -kaapelin, jolla tabletin liittäminen televisioon onnistuu ilman sen ihmeempiä säätöjä. Kaapelissa on myös liitäntä laturille, joten virta ei lopu kesken pitkänkään peli- tai elokuvasession aikana.  PDMI-HDMI -kaapelin lisäksi tulevat myös PDMI-USB-dongle ja SD-kortinlukija. Ensin mainittu tukee USB-muistitikkuja ja Honeycombin USB-host -toimintoa, joten USB Peliohjaimet kytkeytyvät ongelmitta Tabeihin. Vaikka joidenkin mielestä adapterit ovat vain tapa rahastaa, mutta kun laitteen ottaa käteensä, ymmärtää, että ratkaisu on harmillinen kompromissi, mutta tässä tapauksessa lähes hyväksyttävä sellainen.

Samsung on tehnyt uskomattoman hyvää työtä myös TouchWiz 4.0 -käyttöliittymänsä kanssa. Vaikka allekirjoittanut ei ole koskaan ollut mobiilipainoksen fani, parantaa se Honeycomb-käyttöliittymää niin radikaalisti, että hetken käyttämisen jälkeen ei halua palata enää takaisin vakioon käyttöliittymään.

TouchWiz tuo mukanaan kaikki Samsung Galaxy S II:tä tutut widgetit ja myös widgettien koon muuttamisen, joka parantaa myös Honeycombin widget-selainta huomattavasti, sillä TouchWiz niputtaa saman ohjelman erikokoiset widgetit yhden ikonin alle ja näyttää tarjolla olevat kokoluokat tämän alla, skrollaus-maratonit ovat siis vihdoin ohi. Tämän lisäksi Honeycombin yläpalkki on saanut Samsungin tutut työpöytäindikaattori-pallot, joka on tervetullut lisä työpöytien välillä liikkumiseen. Onneksi Samsung on jättänyt päätyöpöydäksi keskimmäisen.

Notifikaatioalue on saanut myös parannuksia ja nyt sen alta löytyy pikanäppäimet Wi-Fi:ä, ilmoituksia, GPS:ää, Värinää, ruudun kiertoa, Bluetoothia ja lentotilaa varten, ei siis enää kahlaamista asetusvalikoissa tai turhia widgettejä. Hyvä!

Suurin muutos on kuitenkin Samsung ”mini-apps”; se näkyy Honeycombin alapalkissa pienenä nuolena ylöspäin. Kun nuolta koskettaa, pompahtavat esiin kuusi mini-ohjelmaa, jotka ovat avattavissa mistä tahansa ohjelmasta ko. ohjelman päälle siirreltävään ikkunaan. Tämä mahdollistaa esimerkiksi laskimen avaamisen tekstikäsittelyohjelman ollessa päällä ilman turhaa pomppimista ohjelmasta toiseen. Toistaiseksi ohjelmavalikoima on vielä pieni (Tehtävienhallinta, Kalenteri, Maailmankello, Muistio, Laskin ja Musiikkisoitin), mutta Samsung tulee todennäköisesti lisäämään näitä Apps-ohjelmaportaalin kautta. Toivottavasti Samsung myös julkaisee kehittäjille pääsyn ”mini-apps”-osioon, sillä systeemi on todella hyvä.

TouchWiz mahdollistaa myös Samsungin puhelimista tutun kevyen kustomoinnin, esimerkiksi fontin voi vaihtaa kaikkialta vaikka Comic sansin tapaiseen, mikäli siltä tuntuu.

Positiivisena yllätyksenä ja täysin muista valmistajista poiketen, Samsung on tehnyt kuvankaappauksien ottamisesta aivan laittoman helppoa, sillä Honeycomb-toimintonäppäimien vieressä on nyt nappi kuvankaappauksia varten, yksi painallus ja kuvankaappaus tallentuu kansioon ”screencapture”. Vähemmän yllättäen allekirjoittaneet, kymmeniä laitteita ja ohjelmia vuodessa arvostelevat, hehkuttavat tätä ominaisuutta.

Myös SGS II:sta tutut kosketuseleet ja kiihtyvyysanturilla komennettava zoom selaimessa ovat kaikki myös uusissa Tabeissa. Testimme laitteet olivat vielä esijulkaisuversiolla TouchWiz 4.0:sta, mutta minkään sortin lagia ei ilmennyt ja molemmat Tabit tuntuivat suorastaan liukkailta liikkeiltään. Pitää myöntää, että allekirjoittanut oli hieman skeptinen TouchWiz 4.0 suhteen juurikin mahdollisten lagien osalta, sillä aikaisemmat kokemukset Samsungin käyttöliittymistä sekä muiden valmistajien Honeycomb-käyttöliittymistä ovat olleet jokseenkin epämiellyttäviä ja lagisia, jopa epävirallisia korjauksia vaativia. TouchWiz 4.0 todistaa, että hyvin tehty valmistajan käyttöliittymä parantaa laitteen käytettävyyttä huimasti eikä aiheuta ikäviä hidasteluja.

Kuten aiemmin mainitsimme, olivat molempien lainalaitteiden käyttöjärjestelmät vielä testiversioita ja täten osa ominaisuuksista saattaa jäädä pois lopullisista versiosta. Yksi pysyvistä on toivottavasti 8.9:stä löytynyt käyttäjän hallittava palomuuri, asia jota monet Android-harrastajat ovat toivoneet päivästä 1 lähtien.  Toivottavasti näemme tämän ominaisuuden tulevan laitteisiin ennemmin tai myöhemmin.

Vaikka laitteissa olikin keskeneräinen ohjelmisto, oli akunkesto varsin kiitettävä; näyttö automaattikirkkaudella Tab 10.1 jaksoi yli 9 tuntia videon suoratoistoa netin yli SlingPlayer-ohjelmiston avulla ja tämän jälkeen akkua oli jäljellä vielä vajaa 10 %. Laitteen virransäästötyökalut eivät olleet käytössä videota katsottaessa, joten hatunnosto sillekin.

Uusien Tabien näyttö rankattiin hiljattain parhaaksi tablettinäytöksi DisplayMate:n testeissä, jopa iPad 2:n ohi. Katselukulmat, värintoisto ja kirkkaus olivat kaikki erinomaisia ja iloksemme huomasimme että DisplayMate:n noteeraama kuvatilan valinnan puute on korjattu TouchWiz 4.0:n myötä ja Tabit tarjoavat kolmea eri tilaa joiden välillä vaihdella. Kuvatilan valinta löytyy myös laitteen videosoittimesta nopeaan elokuvatilaan vaihtamiseen.  Lisäksi videosoittimesta löytyy erillinen ”päivänvalo”-tila joka vääntää videon värit ja kirkkauden kaakkoon, jotta videosta saa varmasti selvää auringonvalossakin.

Ohjelmistopuolella laitteet eivät pääse yllättämään; mukana on vakio Google-setti (Youtube, Galleria, Maps, Latitude, Gmail, Market, Kalenteri jne.) ja näiden lisäksi Samsung tarjoaa mukaan Herätyskellon, kaksi muistiosovellusta, Laskimen, Maailmankellon, Musiikkisoittimen, Tiedostohallinnan, Pulse RSS-lukuohjelman, Samsung Apps-ohjelmakanavan, Social Hub-pikaviestimen, Music Hub-musiikkikaupan ja E-kirjalukuohjelman. Positiivisena yllätyksenä mukana tulee täysi versio Polaris Officesta, joten laitteella onnistuu Word-, Excel- ja PowerPoint-dokumenttien lukeminen ja luominen ilman lisäkuluja.

httpvh://www.youtube.com/watch?v=_ByHXFLRC3g

Samsung on vaihtanut Honeycombin hyvän vakiokameran omaan kameraohjelmistoonsa, joka sekin on saanut meiltä paljon kiitosta, mutta muutoksen tuoma hyöty on minimaalinen, sillä kumpikaan ohjelmisto ei ole huomattavasti toista parempi. Samsungin kameroita ja puhelimia käyttäneille Samsungin kameraohjelmisto on toki jo selkärangassa, joten opettelukäyrä on matala.

Googlen Movie studio-ohjelma puuttuu, joten videoeditointia ei pääse vielä ainakaan tekemään Tabilla, eikä Samsung ole laittanut mukaan SGS II:n videoeditoria, joka on sääli, sillä ko. ohjelma on kuitenkin niitä asioita joita arvostimme laitteessa.

Onneksi Samsung on kuitenkin tuonut Tabeihin SGS II:stä tutun kuvankäsittelyohjelman, jolla kuvien retusointi onnistuu suoraan laitteessa ennen esim. Facebookissa julkaisua. Ohjelma tulee aivan eri tavalla eloon isolla ruudulla ja käyttö on miellyttävää ja tarkkaa.

Galaxy Tab pesee joka ikisellä kilpailijallaan lattiaa mediatablettina, sillä siinä missä muilla Honeycomb-laitteilla on enemmän tai vähemmän arpapeliä toimiiko jokin videoformaatti, on enemmänkin ihme jos jokin video ei pyöri Tabilla. Tämä oli Samsungilla hallussa jo ensimmäisellä 7” Tabilla, mutta se on vedetty uusissa tietenkin hieman pidemmälle ja siinä missä 7” laitteessa loppui potku 720p-resoluution jälkeen, jaksavat isoveljet 1080p-resoluutioista videota ilman ongelmaa. Laitteet osaavat toistaa myös monikanavaäänet videoista, ja ainoa video, jota emme saaneet pyörimään, oli .mkv-muotoinen HD-pätkä jossa oli DTS-äänet. Laite kuitenkin osasi lukea videosta esikatselukuvan, joten epäilemme syyksi DTS-ääniä. Laite kertoi kuitenkin videon olevan DTS-äänillä, joten todennäköisesti kyseessä on jokin koodekkiongelma jonka Samsung korjannee enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ongelma on korjattu viralliseen julkaisuversioon päästäessä.

Mm. videokäyttöä varten Samsung tuo markkinoille jämäkän clip-on-suojakotelon, joka muuttuu tarvittaessa pystyständiksi tai näppäimistötueksi. Kotelo on myös siitä näppärä, että se ei lisää juurikaan paksuutta muutoin ohueen laitteeseen, paksuutta tulee vain pari millimetriä lisää ja laitteen sirous säilyy.

Paljon kirjoittavalle tulee tarpeeseen Tabien näppäimistötelakka, joka tekee Tabista käytännössä pienikokoisen pöytäkoneen. Telakka sisältää myös 3,5 mm ääniulostulon ja PDMI-liittimen, johon on mahdollista kytkeä laturin lisäksi esim. aiemmin mainittu HDMI-adapteri tai USB-dongle. Näppäimistön tuntuma on loistava ja se tuo positiivisesti mieleen Samsungin kannettavat tietokoneet. Telakka pieksee Asuksen Transformerin näppäimistön tuntuman mennen tullen ja tällä näpyttelee mielellään pitkiäkin tekstejä.

Niille jotka eivät tarvitse näppäimistöä, löytyy Tabeille myös telakka, jossa on sama 3.5 mm ulostulo, kuin näppäimistötelakassa, sekä PDMI-liitäntä latausta ja lisälaitteita varten.

Tab 10.1 julkaistaan Suomessa viikolla 33 ja Tab 8.9 muutama viikko sen jälkeen, joten jos olet tablettia hankkimassa, niin kannattaa odottaa vielä pieni hetki. Kilpailu Premium-herruudesta on vasta käynnistymässä.

Ajamme nopeustestit, kun saamme käsiimme laitteen jossa on julkaisuversio TouchWiz 4.0:stä. Julkaisu on näillä näkymin 3. elokuuta, ainakin jenkkilässä.

Painonsa, ohuutensa, nopeutensa ja videotukensa ansiosta ovat uudet Tabit ehdottomasti parhaat Mediatabletit mitä rahalla saa. Laite kulkee vaivattomasti mukana, sillä nämä eivät paina paperimuistiota paljoa enempää. (toim. huom. punnitsimme kesä-heinäkuun Pelit-lehden ja Tab 8.9 painaa 10g yli kahden lehden verran.)

Tuotesivusto: http://www.samsung.com/global/microsite/galaxytab/10.1/index.html

Galaxy Tab 10.1 myyntipainoksen arvostelu>